Rakennushankkeen ”äidiksi” sanotaan kaupunginvaltuutettua, FM Vivan Juthasta. Yhdessä kolmen muun tulisielun kanssa hän suunnitteli ja käynnisti hankkeen Arava-rahoitteisten asuntojen aikaansaamiseksi nuorille – pääasiassa ruotsinkielisille – helsinkiläisille lapsiperheille. Juthas oli Helsingin Säästöpankin (nyk. Aktia) palveluksessa, joten oli aika luonnollista, että pankista tuli perustettavan As Oy:n päärahoittaja. Perustamisasiakirja allekirjoitettiin syyskuussa 1963 ja vajaa vuosi sen jälkeen, 1.7.1964, ensimmäiset asukkaat pääsivät muuttamaan taloihin
Rakennuttajana toimi Helsingfors svenska bostadsförening -niminen säätiö, joka vuosien kuluessa on tuottanut noin 1 500 asuntoa lapsiperheille ja vanhuksille mm. Maunulassa, Vartiokylän Klaavuntiellä, Myllypurossa ja Kaarelassa.
Talojen suunnittelusta vastasi professori Hilding Ekelund (tunnettu myös Soutustadionin, Taidehallin, Olympiakylän ja Töölön kirkon arkkitehtina) ja asuntojen suunnittelusta arkkitehti Marianne Granberg. Vaikka puoli vuosisataa on vierähtänyt, tarjoavat yhtiömme hyvin suunnitellut asunnot ja pihakokonaisuus suurine nurmikkoineen edelleen viihtyisän ja toimivan kokonaisuuden asukkaille. Piha-alueen suunnittelusta vastasi kansainvälistä mainetta niittänyt puutarha-arkkitehti Maj-Lis Rosenbröijer (tunnettu mm. Kultarannan, Mäntyniemen ja Munkkiniemen rantapuiston suunnittelijana).
Talojen kunnossapito on toiminut moitteettomasti, osittain ehkä sen ansiosta, ettei kyse ole grynderiajan elementtitaloista vaan kohteesta, joka on paikallaan valettu ja muurattu. Kahden vuoden linjasaneerauksen sekä kylpyhuone- ja sähköremonttien jälkeen talomme ovat jälleen lähes uudenveroisia ja täysin verrattavissa naapuruston uudiskohteisiin, joskin monen mielestä viihtyisämpiä.
Talkoohenki on rakennusvaiheesta lähtien ollut hyvä Kuusistonlinnantiellä. Rakennusvaiheessa talkoolaiset vastasivat mm. piha-alueiden, kävelyreittien ja parkkipaikan toteutuksesta. Kiinteistö muodostuu vanhasta pellosta ja metsiköstä, joten tekemistä riitti nuorille ja varttuneemmillekin asukkaille, jotka lapioilla, rautakangilla ja haravilla loivat kivikkoisesta mutavellistä viihtyisän pihan. Ja talkooväestä ei ollut pulaa, sillä lapsia ja nuorukaisia riitti, esim. G-rapussa peräti 17. Talojen yhteenlaskettu lapsimäärä oli parhaimmillaan 90, asukkauden kokonaismäärän ollessa noin 200. Tänään asukasluku on lähes puolittunut. Silloin, kuten tänäänkin, lapset saivat juosta ja leikkiä vapaasti nurmikoilla kiltin ja pidetyn talonmiehen puuttumatta siihen. Lasten mielestä oli erityisen hauskaa juosta ilkosillaan nurmella kun kastelujärjestelmä oli kytketty päälle.
Yhtiössä harrastettiin myös muuta vapaaehtoistoimintaa. Alkuvuosina, ennen Matteuksenkirkon valmistumista, piti ruotsinkielinen Matteys församling -seurakunta pyhä- ja leikkikoulua kerhohuoneessa jossa ompelukerho järjesti myyjäisiä kahdesti vuodessa. Lyhyen ajan nuorisokerho toimi väestönsuojassa ja kesäisin talojen nuoriso ja vanhemmat pelasivat lentopalloa pienellä ”urheilukentällä” B-talon päädyssä. Lentopalloilu oli niin suosittu harrastus, että eräänä vuonna osa nuorukaisista voittivat joukkueellaan nuorten SM-kultaa.
Jouluperinteisiin kuului pihan komea joulukuusi sekä luonnollisesti talon tarjoama joulusauna. Joulukuusen pystyttämisestä vastasivat talon miesväki, mutta alkuvuosina valojen sytyttämisen hoiti Botby Gillet -killan Lucianeito. Joskus talvimyrskyn runnellessa joulukuusta taloissa kävi ”pikahälytys”, kun nopeasti piti saada väkeä korjaamaan kaatumaisillaan olevan kuusen asentoa. Kadun toisella puolella, ylämäessä toimi pikkuinen Heleniuksen lähikauppa. Valikoima oli nykyisiä Itiksen ”lähikauppojemme” valikoimaa suppeampi, mutta sieltä sai kätevästi täydennystä jos esim. joulukinkun sinappi oli päässyt loppumaan. Helenius otti aina ison vastuun asiakkaittensa tarpeista.
Taloyhtiömme valmistumisen myötä myös naapurissa olevan idyllisen rintamamieskylän lähiympäristö muuttui. Rauhallisesta maalaismaisemasta jossa Nymanin lehmät laidunsivat niityllä (nykyinen CityMarket) tuli urbaani lähiö ja Uusi Porvoontie sai nimekseen Itäväylä. Naapureiden mielestä oli kuitenkin hienoa että kasvaneen asukasmäärän ansiosta liikenneyhteydet keskustaan paranivat ja pian uusi ostoskeskus Puhos (nykyinen vanha ostari) näki päivän valon.
Näistä ajoista on aika rientänyt nopeasti.
